Puuvillapaperi biohajoava laukku vetoketjulla ja ripustettuna reikällä

Kaikki paperipussi: sen historia, keksijät ja tyypit tänään

Isolla ruskealla paperipussilla on pitkä, mielenkiintoinen historia.

Ruskeista paperipusseista on tullut kiinnitys jokapäiväisessä elämässämme: käytämme niitä kuljettamaan päivittäistavaroita kotiin, tavaratalojen hankkimiseen ja lasten lounaaksi. Jälleenmyyjät käyttävät niitä tyhjäksi kankaaksi merkkituotteiden pakkaamiseen. Luovat temppuja tai treaterit käyttävät niitä jopa naamarina Halloweenille. On helppo unohtaa, että jonkun jo kauan sitten piti keksiä heidät!

Innovaattorit, jotka antoivat meille paperipussin

Juutista, kankaalle ja säkkikäsistä valmistetut säkit olivat vuosisatojen ajan ensisijainen menetelmä tavaroiden pitämiseksi ja siirtämiseksi koko Ison -Britannian valtakunnassa. Näiden materiaalien tärkein etu oli niiden kestävä, kestävä luonto, mutta niiden tuotanto osoittautui sekä aikaa vieväksi että kalliiksi. Toisaalta paperia voitaisiin tuottaa paljon halvemmalla, ja siitä tuli pian kaupan reiteillä varustetuille kannettaville laukkuille ensisijainen materiaali.

Sen käyttöönoton jälkeen 1800 -luvulla paperipussi on tehnyt useita päivityksiä muutaman fiksun innovaation ansiosta. Vuonna 1852 Francis Wolle keksi ensimmäisen koneen massatuotannon paperipusseihin. Vaikka Wollen paperipussi näytti enemmän suurelta postituskuorelta kuin nykyään tunnetulta ruokakaupasta (ja siten sitä voitiin käyttää vain pienten esineiden ja asiakirjojen tekemiseen), hänen koneensa oli katalysaattori paperipakkausten valtavirran käytön kannalta.

Seuraava tärkeä askel eteenpäin paperipussin suunnittelussa tuli Margaret Knightilta, tuottava keksijä, joka työskenteli sitten Columbia Paper Bag Company -yrityksessä. Siellä hän tajusi, että neliöpohjaiset pussit olisivat Wollen kirjekuoren suunnittelun sijasta käytännöllisempiä ja tehokkaampia. Hän loi paperipussin valmistuskoneen teollisuuskaupassa, tasoittaen tietä paperipussien laajalle kaupalliselle käytölle. Hänen koneensa osoittautui niin kannattavaksi, että hän jatkoi löytämään omaa yritystä, itäisen paperilaukkuyhtiön. Kun tuot ruokaa kotiin supermarketista tai ostat uuden asun tavaratalosta, nautit Knightin työvoiman hedelmistä.

Näistä neliömäisistä pusseista puuttui edelleen klassinen komponentti tänään tuntemasta ja rakastamastamme paperipussista: laskostetut sivut. Voimme kiittää Charles Stillwelliä tästä lisäyksestä, joka teki laukkuista taitettavaksi ja siten helpommaksi varastoida. Kaupan koneinsinööri Stillwellin muotoilu tunnetaan yleisesti nimellä SOS-laukku tai "itse avautuvat säkit".

Mutta odota - siellä on enemmän! Vuonna 1918 kaksi St. Paulin ruokakauppaa Lydian ja Walter Deubenerin nimien mukaan keksi idean vielä yhdestä parannuksesta alkuperäiseen muotoiluun. Lyötämällä reikiä paperipussien sivuille ja kiinnittämällä narun, joka kaksinkertaistui kahvaksi ja pohjavahvistukseksi, deubenerit havaitsivat, että asiakkaat voivat kuljettaa melkein 20 kiloa ruokaa jokaisessa pussissa. Aikana, jolloin käteisvarojen päivittäistavarat korvasivat kotiinkuljetuksen, tämä osoittautui ratkaisevaksi innovaatioksi.